Lokakuusta 2010 alkaen olen seurannut erittäin aktiivisesti Spotifyn julkaisemia listoja ja nyt voin sanoa, että vihdoinkin meillä on Suomessa lista, joka peilaa oikeasti kansan makua.
80-luvulta alkaen Suomen sinkkulistalle pääsi kun pari tusinaa DJ:tä tilasi uutuuden samalla viikolla Levyikkunan tapaisista aktiivisista postimyyntifirmoista. Listalla kansan tahto ei siis täysin toteutunut.
2000-luvun lopulla biisien lataukset lisättiin mukaan ja lista muotoutui biisien latauslistaksi. Siinä on ongelma: jos esim. levy-yhtiö tai itse yhtye käyttää 200 euroa biisien latauksiin oikeista kauppapaikoista, niin tuloksena on TOP10 -hitti. Kaiken lisäksi tuosta parista sadasta tuloutuu levy-yhtiöön takaisin sopimuksista riippuen 100-175 euroa. Kansan tahto on helppo ohittaa.
Radiolistat ovat muutaman musiikkipäällikön tahtojen varassa. Niillä ei ole ollut eikä koskaan tule olemaan mitään tekemistä kansan tahdon kanssa.
Spotifyn listoja on kritisoitu siitä, että niissä on muutoksia niin vähän. Mutta minkäs teet, kun suomalaisten maut eivät yhdessä viikossa niin paljoa muutu. Tapahtumia TOP100 pitää sisällään joka tapauksessa paljon, jos malttaa seurata mitä tapahtuu koko TOP100:ssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti